Kevät
ja kesä on hienoa aikaa. Eikös juu! Luonto ja sen eliöt (me ihmiset
tietysti osana sitä) keksivät päiviensä piristykseksi jos jonkinlaista
viritystä. Viriketoimintaa harrastaa myös yksi mönkijäinen joka
takapihallani mellastaa antaumuksella multakylpyjä nauttien, armottomia
kekoja kasaten ja kuoppia kaivaen. Mahtaa mennä sellaiset
onkalorihmastot pilttuuni alla, että kohta on meininkinä lattialaudat
pois!?
No. Jälleen kerran aamuinen kahvi virkisti yhdessä karmaisevan
näyn kera somasti. Herra Kontiainen oli iskenyt yön aikana jälleen
tuohon pyhään maahani jota henkeni kaupalla varjelen ja hoivaan. Tästä
tapahtuneesta syntyi räppiriimitys joka on omistettu herralle nimeltä
- Kontiainen:
"Tapasinpa kerran herra kontiaisen joka takapihaa
möyri niin kuin sontiainen. Se nokkansa pisti nytten väärään saveen
taitaa koittaa sille aamiainen pääkallomainen. Ja lapio on teräase siinä
missä pistin, kai kusiset on sillä paikat jos sen koloon pis**n. Kjäh
häh hää, näin voiton laulu raikaa takapihan sankarix kun meikäläinen
painuu. Niin taipuu rauta ja taipuu puu nyt kontiainen kohta multaan
kangistuu".
Luonnoneliöiden armahtamisen puolesta puhuen. Vain sarkastista vitsiä viljellen. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan
-Pappi Ahtonen- 2.6.2014
