"Jos antaisin
Sinulle pullotetun onnen. Käyttäisitkö sen itse, vai ojentaisitko
sen avokätisesti eteenpäin"?
Edellä mainitun
kysymyksenasettelun kautta ajattelin haastaa itseni lisäksi myös
Sinut pohtimaan ”onnen” merkitystä. Sillä sitähän
kuitenkin niin usein toivotaan, toivotetaan, tarjotaan ja arvotaan.
Siinä riittää ihmeteltävää kerrakseen, ja asiaan voinee
suhtautua esimerkiksi seuraavaan tapaan:
ONNI
Anna sen läikkyä
yli äyräitten niin, että roiskuu! Niin, että sen roiskeet
muodostavat lopulta suuria lätäköitä, joista jokainen pystyy
ammentamaan itsellensä sen määrän kuin omaan hetkeensä
tarvitsee. Mutta älä anna ensimmäisten vastaantulijoiden
kuitenkaan viedä aivan kaikkea, sillä loputkin ohikulkijat voivat
tarvita oman pienen osansa. Jos eivät enemmänkin.
Parasta on, että
voit itse päättää onnesi kokonaismäärän jakelusta, mutta sen
pimittäminen tuskin koskaan lienee tarpeen? Hienoa on, että voit
halutessasi tarjota onnea vaikka koko tuopillisen verran, esimerkiksi
hyvälle ystävällesi, ja nauttia siitä hänen kanssaan, runsain
mitoin, isoin siemauksin. Tai yhtälailla, voit halutessasi tarjota
vastapuolelle tuota makeaa elämän eliksiiriä kerralla vaikka koko
pullollisen! Sen jälkeen viimeistään vastapuolesi pyörii
yltäkylläisyydessään pitkän tovin, jos toisenkin.
Joten ähkyn sitä
voi saada myös onnen osalta. Ja sen voi saada ihan sillä
seuraamuksella, että käy aivan turruttamaan. Tosin, mikäli näin
ikävän onneekkaasti pääsee joskus käymään, taitaa siihen usein
löytyä jokin erityinen syy. Voi olla todennäköistä, että
sateenkaarenpää on vihdoin löytynyt ja sen pään kohdalla keikkuu
valtavan kokoinen kirstu täynnä sitä itseään. Roppakaupalla
jaettavaksi eteenpäin.
Voit siis jakaa
onneasi hyvän päivän tutuille, tai edellisen yön vieraille - eikä
kierros yleensä maksa mahdottomasti maltaita. Mahdollisesti ainoastaan
pikkuriikkisen shottilasin verran - joka tarkoittaa ainoastaan
neljää senttimetriä koko tuopillisesta - ja tästäkin huolimatta
voit odottaa saavasi takaisin vähintään saman verran muodossa, jos
toisessakin. Onnea! Kannattaakin varautua siihen, että tulet saat
saamaan takaisin vähintään kaksin kerroin, sillä niinhän sitä
sanotaan, että kun annat, niin saat. Loogista. Hyvä onni jatkaa
kiertämistään.
Kun sitten
pullotetun onnen jakelemista alkaa loppupelissä suunnittelemaan,
kannattanee pitää tarkoin mielessä, ja muistuttaa aika ajoin
itseäänkin siitä, että muistaa maistaa tuota erityisen maittavaa,
hyvän mielen siirappista nektaria, välillä myös itse. Sillä ei ole
varmastikaan väärin, että antaa makean mahlan valua pitkin omia
rinnuksia, säännöllisin väliajoin. Jopa toisilta pyytämättä.
Uskoisinkin niin,
että loppujen lopuksi ainoastaan sydämeen pullotettu, avaamaton
onni, voi olla liian vaarallinen pommi.
-Pappi Ahtonen- 30.3.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti